Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Formula 1 VPN-Suomi

Kategoria: Yleinen

Mäkkäri-inertia

Kakkosviikon kynnyksellä jotain muuta, kuin valitusta. Kakkosviikolla tarkoitan siis viikkoa kaksi. Enkä mitään muuta. Ettäs tiedätte.

 

Fysiikasta.

Kuten tiedämme, inertia tarkoittaa ”hitautta”. Hitaus (inertia) on kappaleen taipumus jatkaa tasaisessa liiketilassaan, ellei siihen kohdistu kiihtyvyyttä aiheuttavaa voimaa. Tämä  tarkoittaa sitä, että massallisen kappaleen vuorovaikuttaessa toisen kappaleen kanssa siihen kohdistuva voima vastustaa liiketilan jatkavuutta kiihtyvyydellä a = F/m, jossa F on vuorovaikutusvoima ja m kappaleen massa. Katsoin Wikipediasta.

 

Esimerkiksi jos ihminen on liikkuvassa autossa ilman turvavyötä, ja auto törmää päin tolppaa, ihminen jatkaa liikettä törmäten ennen pitkää tuulilasiin. Toisin kuin helium-pallo, joka taas on ilmaa kevyempää ja siksi sinkoutuu ohjaamon takaosaan. Ette olisi hoksanneet tätä, vai mitä?

 

Mäkkäri taas on useimpien tuntema muonitusyritys. Siellä myytävä BicMac hampurilainen on erittäin hyvä esim. krapulapäivänä. Siitä ehkä myöhemmin lisää. Ei tosin terveyden kannalta, kuten eivät myöskään zero- tai tavallinen coca-cola, jotka jäisenä ovat vähintäänkin mahtavia. Miinuksena verrattaessa esim. Heseen, Mäkkärin majoneesit eivät oikein ole lyöneet läpi, samoin kuin Hesen kebab on varsin loistava tuote…

Asiaan.

Termi mäkkäri-inertia tarkoittaa tässä minun asiayhteydessäni siis totuttua tapaa syödä, ja ihmisen hitautta muuttaa toimintaansa. Inertia on siis sen voiman määrä, joka tarvittaisiin muuttamaan tämä paha tapa. Oletamme tässä siis, että henkilön Y ruokatottumukset ovat perseestä, ja hän alkaa liikkua. Tällöin olisi hyvä muuttaa myös ruokailutottumuksia jotta keho saa edellytykset palautumiseen ja kehittymiseen. Jos ruokavalio on valmiiksi jo kuosissa, mitään inertiaa ei tällöin synny.

 

Mäkkäri-inertia  (a) voidaan siis johtaa kaavasta F/m, jossa m on motivaatio, joka ihmisellä on ruokavaliomuutokseen ja F on tässä tapauksessa kappaleen massa. Mitä enemmän ihmisellä on massaa, sitä isompia korjausliikkeitä todennäköisesti joudutaan tekemään ja sitä iskostuneempia tottumuksia hänellä on. Hyvin pienimassaisella ihmisellä ongelma on ”positiivinen”, kun todennäköisesti tulisi vain syödä enemmän. Jos motivaatiota (m) ei ole juurikaan, inertia on suurempi.

 

Käytännössä ihmiseen vaikuttaa  vielä fyysisen treenin aiheuttama ”voima”, joka jossain vaiheessa alkaa ilmoittamaan siitä, että keho tarvitsisi erilaista ravintoa. Auto ei piittaa matkustajistaan, mutta keho ilmoittaa päänupille kyllä, että saiskos oikeaa ruokaa, kiitos. Siksi yhtälöä tulisikin fiksata niin, että riittävällä motivaatiolla toteutettu hyvä treeni lisää halua syödä terveellisemmin.

Saamme kaavan a = F/ m (XmT)

Motivaatio kerrotaan treenimotivaatiolla, joka on eri kuin mäkkärimotivaatio. Siihen vaikuttaa siis tekijä X, tämä kerrotaan vielä treenin määrällä T. 

 

Kun Te hyvät ihmiset siis alatte kuntoilla, muistakaa ottaa huomioon inertia, ja keksiä jonkinlainen turvavyö itsellenne ja samalla pitää huolen siitä, että motivaatiota löytyy myös ruokailutottumusten muuttamiseen pikkuhiljaa. Paljon löytyy kaikenmoisia fantsuja reseptejä terveellisistäkin ruuista. Ei tarvitse aina vetää niin epäterveellistä…

 

Kirjoitinko tämän oikeasti itselleni?

Ehkä…

 

Viikko 1

Treenikevät on täten polkaistu käyntiin. Hapkidotreeneissä mieleni harhautui ajattelemaan maankuoren liikehdintää maanjäristyksen yhteydessä. Se kun absorboi energiaa myös meteorin iskeytyessä maahan. Tämä tuli siis mieleen, kun potkittiin kiertopotkua vartaloon, ja mielestäni siitä kuului vaan iso lätsähdys, ja aloin miettimään, onko rasvakudoksella joku erityinen ominaisuus muuntaa liike-energiaa ääneksi. Se ei oikein tuntunut järkeenkäypältä. Todennäköisesti potkun energia jakautuu vatsaläskeihin koko kehon ympäri – vrt. maankuori – niin, että ytimeen ei kohdistu lainkaan suurta voimaa, ja sisäelimet saavat kellua rauhassa vatsaontelon läskeissä, jota hienot ihmiset kutsuvat viskeraaliseksi rasvaksi.

Seuraavana päivänä 40 minuutin lenkki ei ollut lainkaan kiva. Sääret jumittivat ja särkivät koko matkan, reidet olivat kuin lyijyä ja lonkan koukistajat krinnasivat muuten vaan. Tää ei nyt skulaa. Siitä ei tarvi kommentoida sen enempää. Myötähäpeä ei ole kiva tunne, eikä lukija ole ansainnut sellaista.

Jäsen S oli myös kunnostautunut hapkidossa, ja nautti treenistä niin ettei tahtonut pysyä nahoissaan. T kävi treeneissä myös, ja meinasi yskiä keuhkonsa pihalle. Lopussa sparrattiin, ja lyötiin päähän kun toinen ei jaksa pitää käsiään ylhäällä, koska happi loppuu. Ihan huippukivaa! Koko kööri on kuin jonkun leffan kakkososassa, jossa kaikki on mennyt päin helvettiä ja tiimi koittaa aloittaa alusta jonkun epätoivoisen mission. Leffoissa sentään tulee joku odottamaton onnenpotku sen lähellä loppua odottavan antikliimaksin jälkeen. Käytännössä antikliimaksi on takatalvi ja 20 senttiä lunta maassa. Onnenpotkun sijaan tulee vyöruusu.  Positiivisin kevätterveisin -J-

Road to Yyteri puolimaraton 20.5.2017

Allekirjoittanut on täten uusien haasteiden äärellä, kun jäsen T päätti, että osallistumme puolimaratonille toukokuussa. Totta kai! Olen tässä käynyt tasan kerran lenkillä, hölkkäilin viisi kilometriä. Pohkeet olivat odotetusti tukossa, mutta sainpahan myös reidet kipeiksi. Aika säälittävää. Suunta on kyllä vahvasti ylöspäin. Paljon alemmas ei nimittäin pääse.

Olen muutenkin kyllä tässä ajatellut aloittaa jonkinlaisen tavoitteellisen treenaamisen, tässä nyt ainakin on tavoitetta. Tarkoitus on kirjoitella, miten treeni ja valmistautuminen sujuu. Tiedossa on kaiketi siis itkua ja hampaiden kiristystä!

Latasin atk:lta Fitlandian 12 viikon treenioppaan puolimaratonille. Jonkinlainen oikea juoksuohjelma on nyt enemmän kuin tervetullut. Jos yritän omin päin kehitellä sellaista, niin todennäköisesti rimpuilen pari ensimmäistä viikkoa niin paljon, että saan itseni totaalisen tukkoon ja motivaation hukkaan. Haastetta tuo vuorotyö ja treenien ohjaukset. Ja roskaruoka. Ja kaikki.

Anyways. Opas on 12 viikon ohjelma, mutta ”D-day” on jo yhdeksän viikon kuluttua, joten aloitan sujuvasti viikosta 4. Tänään olen töissä, huomenna hapkidoa ja keskiviikkona 40 minuutin lenkki. Tästä lähtee.

 

Tunnelmia kisan kynnysmatolta

Aikaa on kovin kulunut edellisestä päivityksestä.

Allekirjoittaneen kesäloma meni lähinnä terassia väsätessä ja kaljaa juodessa. Mutta ilmeisesti pitää paikkansa, että lahjattomat treenaa, koska loman lopulla kiskaisin kympin lenkin suunnilleen 40 minuuttiin!! Oma enkka ikinä.  Ehkä olin nauttinut vihdoin riittävän määrän hivenaineita, ja levossahan se kunto kasvaa. Toisaalta kuvioissa oli yksi salainen lisäravinne, kaljan ohella.

Jäsenet T & S viettivät ihanaa perhelomaa Prahassa.  Oluen luvatussa maassa.      I say no more. Kävelivät kuitenkin  70km päivässä. Luoja tietää miksi. Kai se oli joku hybridiloma, jossa yhdistettiin Santiago De Compostela kaupunkilomaan. Melomassakin siellä oltiin. Kuvakin lähetettiin. Siinä perheen poika meloo, ja aikuiset makaavat kanootissa. Kun mieli lepää niin kroppakin virkistyy! Myöhemmin huomasin, kuinka oikea tie tämä olikaan…

Koti-Suomeen päästyään jatkettiin söpöllä koirien lenkityksellä ja kevyellä liikuskelulla. Itse olin muun muassa kumdo-leirillä kiusaamassa jalkojani Big Time! Punnerruksia tein sormillani, että olisi hyppysissäkin sitten voimaa kun pitäisi köydessä roikkua!

 

Vajaa viikko kisaan. Päätän käydä ostamassa halvemmat juoksukengät, jotka voi ”uhrata” Tough Viking -kisassa. Löydän Prismasta sikahienot Iguanat! Hanskat haen Motonetistä. Kyllä kelpaa ryynätä. Illemmalla salille vielä vetämään viimeinen jumppa, eli hapkido-treeni. Hiki tulee mutta ei väsytä juurikaan. On varsin hyvä fiilis. Loppuun muutama minuutti painia. Allekirjoittanut kurmottaa kaveria polvi-vatsan-päällä-positiossa. Elämä hymyilee.

Alla oleva dude sitten kippa minut päänsä yli. Kupsahdan mattoon, ja mahdoton rusahdus olkapäästä. Vedän henkeä, ja totean että ei, käsi ei liiku. Kiva. Ounastelen, että pian varmaan tulee kipu. Ja tuli se. Sen verran vielä elämä virnuilee, että arvasin oikein; olkapää pois paikoiltaan. Ei muuta kuin päivystykseen ja käsi paikalleen. Hyvä oli kipulääkitys. Kolme viikkoa sairauslomaa.  Lahjattomat treenaa! Saatana.

Nyt kisaa edeltävänä iltana tulee kuvaa esteistä, joita en koskaan saa ylittää! Vähän kuin olisi sotilas, jota ei kelpuuteta rintamalle…
Jäsen K ei tapansa mukaan kertoillut treenailustaan. Jäsen T muistutti, että olihan kesällä se raasto. K itse kommentoi, että juu. Valkoinen vyö porkkanassa. WhatsAppiin tuli seuraava kuva.

gp

Kunnon hiilaritankkaus se olla pitää.

Näihin kuviin…

viking3 viking2 viking1 viking4

-J-

 

Status post Juhannus

Juhannus meni ja joukkue oli tahoillaan korkean paikan mielikuvaleirillä nesteyttämässä itseään.  Allekirjoittanut sai niinkin paljon energiaa, että jolkutteli juhannuksen jälkeen 16 kilometrin lenkin!

Kunto on siis selkeästi kohonnut kesän aikana, mistä on syytä olla tyytyväinen. Kehityshän tapahtuu levossa, joten pitää pitää mielessä ettei liikaa ryyppäisi jotta ei menisi ylikunnon puolelle. Onneksi Porispere on vasta kuukauden kuluttua…

Mutta asiaan. Kuulumisia muulta joukkueelta: Jäsenet T ja S ovat treenanneet keskenään – makuuhuoneessa. Juhannuksena oli kyllä kuulemma jäätankkitreeni:
Jäätankki

Et sillee. No mä kysyin tänään että lähtiskö joku treenaamaan. Ei ehdi kun on niin kiire maata sohvalla. Mitä siihen sit voi sanoa? Revin juoksuvaatteet päälle ja lähdin metsään – yksin. Jäsen K ilmoitti, että on treenannut niin kovin viikonlopun kisoihin että pitää palautua. On kuulemma joku Porin raasto. En ole kyllä kuullutkaan. Se on varmaan joku juuressalaatti-kokkikilpailu…

Tänään tein 7 x 1km hölkkälenkin, 30 leukaa, 28 rinnallevetoa + työntöä, 4 x 12 tukinnostoa sekä seitsemän sisempien vatsalihasten jännitystä, kun vastaan tuli naispuolinen lenkkeilijä. Olen kyllä silti ihan tyytyväinen omaan vartalooni. Treeni kyllä kulki ihmeen hyvin, kun loppua kohden tuntui että voisi enemmänkin vetää. Itse kisassa tietysti ryömitään paljon. Pitänee ottaa joku viikonlopputreeni jossain vaiheessa…

Loppuun keventävä kuva. Voitte kuvitella että se on giffi.
Leuka

Seuraavaksi pitää keskittyä yläkropan lihaskuntotreeniin, kun juoksu ei enää okseta. Siitä ensi numerossa!

Kuin Feeniks tuhkasta – tai ainakin Felix

Nyt ollaan omin päin treenailtu lujaa. Tai ei. Ei me niin nipoteta. Jäsenet S ja T ovat olleet keittiöremontin pyörteissä. Vähän on ehkä otettu, ehkä ei. Mutta pian alkaa heilläkin loma ja pääsee treenaamaan! Tämä oli sarkastinen sisäpiirivitsi. Juovat kumminkin kuin kamelit. Ja kuukauden päästä juoksevat kumminkin maratonin ilman saatana treenin treeniä.

K ei ole raportoinut tekemisiään minulle. Aika röyhkeää. Todennäköisesti hän on parkour-treeneissä Pohjois-Koreassa. Jenkkilippu-paidassa siihen saa vielä mukavasti Twistiä, kun paikalliset kiinnostuvat poukkoilijasta ihan uudella tavalla. No, tämä on vain arvailua….

Mutta on aina kiva kehua itseään, joten teen niin. Olen tehnyt terassin ja harrastanut siis kosolti hyötyliikuntaa! Oluttakin on tilkka mennyt, myönnettäköön. Eilen kirmasin 9km lenkin. Noin 50 minuuttia meni. Tähän johti lähinnä päähänpiston kaltainen shoppailureissu urheiluliikkeeseen, josta ostin uudet juoksuvaatteet. Oli ihan supersankariolo uudessa juoksupaidassa, joka puristaa sillai kivasti. Mut sekään kompressio ei pystynyt mun jenkkakahvoihin. Kaikkea ei rahallakaan saa. Etenkään alenusmyynnistä.

Lenkin jälkeen innostuin tekemään vielä Push up Challengen (tai kokeilemaan). Siis sen missä se jujutsukoulu punnertaa Mobyn Bring Sally Up-biisin tahtiin ylös ja alas. Kestin 1:50, mutta tänään uusi yritys ja meni jo 2:45!! Hahaa. Ja sen Squat haasteen olen nyt tehnyt kahteen kertaan. Enkä ole nojaillut jalkoihin, kuten tytöt siinä yhdessä videossa.

Ihan on hyvä fiilis, kun siitepölykään ei enää aiheuta parin päivän flunssaa lenkin jälkeen. Voisi sanoa, että kotiasiat ovat kunnossa ja harrastus vaikuttaa kiinnostavalta. 🙂

– J –

Köysikiipeilyä ja muuta löysää

Tässä taannoin olimme sitten oikein urheilutalolla treenaamassa, kuten oikeat urheilijat ikään. Oltiin tehty oikein suunnitelma valmiiksi. Tehtäisiin neljä settiä, joissa jokaisessa olisi neljä minuutin mittaista rastia: Burpee, köyttä pitkin ylös kiipeäminen, juoksuspurtit ja trampoliinilla vaahtokumialtaaseen. Se viimeinen kuulosti kivalta! Ja sain perusteltua sen olevan kokonaisvaltaista möyrimistä, kun tullaan altaasta ylös. Jei.

No tietenkin paikalla oli kaksi nuortamiestä. Sellaisia lihaksikkaita voimistelijoita. Koitin vetää vatsaa sisään ja tehdä kiepin rekillä – noin näyttääkseni että kyllä sitä on itsekin tullut jumpattua. Koitin siis mennä sillai takaperin kiepauttamalla ylös, mutta hetken roikuin pää alaspäin ja hanuri kohti kattoa ennenkuin ajattelin, että parempi ehkä luovuttaa. Kaikilla oli ainakin hauskaa.

Tutustuimme köysiin. Köydellä tehtävä jalkalukko oli lesson #1. Aika jännä. Ei mene paljain jaloin! Sattui! Jäsen T kysyi, miten köyteen pitäisi ylettyä. Lupasimme nostaa, jos tarvii. Homma alkoi oikeasti lopulta onnistumaan. Ei nyt ehkä ihan Tarzaneita oltu mutta silti.

Asiaan. Treeni oli hirvittävä. Aivan kamala. Jotenkin kroppa onnistui huijaamaan ja vakuuttelemaan aivoille, että kyllä tässä vielä jaksaa. Anna mennä vaan! Tiedättekö kun jossain kohtaa on niin kuuma ja lihakset hapoilla ja koittaa vaan läähättää eivätkä keuhkot pysy perässä. Silloin kroppa jotenkin tottuu siihen kamaluuteen ja jäljelle jää vain pyörrytys, kova hikoilu ja aivojen jonkinlainen vikasietotila. Zombiefiiliksellä laahustin kohti autoa, jalat mustelmilla. Miten köydestä saa mustelmia? Liikennevaloissa tuli yskänpuuska ja taju meinasi mennä kun päähän yllättäen tulikin verta. Tai jotain.

Jos jokin summaus fiiliksistä niin ”Tulis kuula ja tappais.” voisi olla kuvaava.

———

Nyt viime sunnuntaina tiimimme kävi metsässä jumppaamassa ja juoksemassa. Ihanan reipasta, eikö? Itse suoritin mielikuvaharjoittelua meditoiden. Sohvalla. Sikiöasennossa. Krapulassa.

Pysytään positiivisina! Tästä on suunta vain ylöspäin!!!!

-J-

Rautakouratreeniä

Tosiaan tuossa aiemmin metallimiehemme kertoi rautakouratreenistä ja siitä innostuneena allekirjoittanut hakeutui katselemaan juutuubista, mistä on kyse. Seuraavan osoitteen takaa löytyikin oiva esittelyvideo: https://www.youtube.com/watch?v=TIrqvCoH_OY

Esiintyi kohtuu spontaania hirnuntaa, kun allekirjoittanut katseli videota, missä esitellään kuin kauppalistaa, että Ratakisko nelkytneljä kiloo… Onko se niinku tarkoitus nostaa yhdellä kädellä? Siis ilman nokkakärryjä??

Videosta innostuneena Lucky Roadkills halusi ilman muuta kantaa oman kortensa kekoon ja tehdä oman rautakoura-treenivideon motivaatioksi ja inspiraatioksi.

Täst se tuanoi lähtee!!!

-J-

Joukkueemme esittely!

Treenailublogimme käsittelee ainakin toistaiseksi porukkamme valmistautumista Tough Viking 2016 –kisaan. Porukkamme, tai joukkueemme koostuu neljästä jäsenestä ja keski-ikä lähentelee neljääkymmentä. Olkoon blogimme inspiraation lähde tai varoittava esimerkki, aika näyttää!

 

Joukkueen esittely:

Jäsen T

Ainoa naispuolinen jäsen. Itsesuojeluvaistonsa kadottanut taskukokoinen DI, uskomaton energiatalous. Jaksaa kebabsalaatilla suunnilleen kaksi maratonia. Treenannut hapkidoa ja haedong kumdoa sekä uutuutena hyol do bup. Katsokaa googlesta. Motto voisi olla, että kivi kiertää, minä en!

Jäsen S

Edellisen puolisko. Neljänkympin paremmalla puolella oleva luunkova metallimies. Rööki maistuu ja kuppiinkaan ei syljetä. Silti vetäistään vaikka puolimaraton lonkalta jos tarvii. Voimaa kuin pienessä kylässä. ”Lahjattomat treenaa”

Jäsen  K

Joukkueen kuopus. Alle 35-vuotias lehtimies ja terveet elämäntavat omaava urheilijanuorukainen. Innokkaasti mukana kaikessa mitä keksitään. Myöskin hapkidotaustaa, mutta halusi elämältä enemmän haastetta. Yritti lähteä yksin tuhoamaan ISIS-ryhmän, mutta Amnesty tuli väliin. Olisi kuulemma ollut terroristeille liian raaka loppu. Jäsen K tyytyi nyt Tough Viking –skabaan.

Jäsen J

Tämän blogin itsevaltuutettu kirjoittaja. Koittaa käydä väsytystaistelua hyvää ruokaa ja olutta vastaan. Obi Wan Kenobia lainaten: ”Emme voi voittaa, mutta on muitakin mahdollisuuksia.” Hapkidoa takana pian 24 vuotta, haedong kumdoa myös jokunen, lenkkeilyä ja punttia liian vähän. Laiska valittaja, joka on kumminkin liian ylpeä jättääkseen mitään kesken, ja myöntääkseen olevansa huonompi muita. Motto: ”Minä olen uhri tässä!”

Kukapa muukaan kuin Jäsen T keksi ajatuksen Tough Viking –kisasta sillä pitäähän tavoitteita olla! (Ei pidä) Hapkidon järjestämän Finnish Openin jälkeen kun koitti ikään kuin tyhjiö. Jäsen J sai siellä painiessaan kätensä kipeäksi, koska painissa ei voinut taputtaa ajoissa. Nuori sälli teki niin hyvän käsilukon, mutta koska ylpeys. Tiimimme on nyt omaehtoisesti käynyt treenailemassa, mutta tarkoitus on porukalla alkaa tekemään tavallaan lajikohtaisia harjoituksia. Burpeet ainakin treenataan hyviksi, koska niitä tehdään kuulemma sitten kun ei päästä esteitä läpi.

Ei tartte sit hävetä!

 

PS. Olemme myös katselleet Youtubesta Rautakoura-treenejä. Kisassahan pitää kiipeillä ja roikkua ja kaikkea sellaista. Pyrimme saamaan puristusvoimat kohdilleen. Siitä seuraavassa osassa.

-J-

Page 2 of 2

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi