Alle viikko Tough Vikingiin!!!
Edellisessä postauksessa oli maininta, että laitetaan kertomusta, kunhan on treenattu. Ja viestien määrä korreloi aika hyvin treenin kanssa. Siitä huolimatta, tai juuri siitä syystä tiimimme tavoitekunto on jiirissä. Kaikilla tiimin jäsenillä on tällä kertaa nivelet oikeilla paikoillaan. Mitään autoimmuunisairauksia ei ole puhjennut, eikä ilmennyt esimerkiksi epästabiilia angina pectorista. Tavallaan elämä hymyilee. Nyt on siis treenattu rauhallisesti mutta tosissaan. On muistettu venytellä ja käydä hieronnassa. Ihan oikeasti.
Tiimi on toiveikas sillä porukka on jo sitkeää kuin kuivaliha. Kun alkuun päästään niin sehän menee vääjäämättä hienosti, kuten sian juoksu. Eli paranee loppua kohden. Henkinen valmistautuminen on ehkä jopa niin determinoitunutta, että solistiyhtye Viikatetta lainaten ”askel on vakaa vaikka katkeaa”!
Pientä motivointia ja korvienvälistä uudelleenohjelmointia on vaatinut se tosiasia, että vesiesteitä on kaikkiaan viisi kappaletta. Kisapäivän lämpötilaksi on ennustettu 14 astetta ja sadetta. Tuntuu erittäin nerokkaalta, että eräs vesieste on nimetty osuvasti ”Finnish summer”. Tästä lannistumatta pohdimme, tulisiko varustautumista tarkistaa ja läpsytellä saman tien koko skaba räpylät jalassa. Toinen tosiasia on se, että kylmä vesi tahtoo salvata hengitystä, ja aiheuttaa ehkä jopa supraventrikulaarista takykardiaa tahi muita vakavampia rytmihäiriöitä. Nykyään automaattidefibrillaattorit ovat kätevän kokoisia ja menisivät vaikka reppuun. Noloa sekin olisi, että joutuisi jättämään tiimin jäsenen jälkeen jonkun triviaalin elvytyksen vuoksi. Ei tartte auttaa, kyllä ite hoidetaan itsemme maaliin!
Strategiana on siis painaa teinien ohi kun heiltä isoin into jää vesiesteille tai viimeistään mäkijuoksun hyydyttäessä pikku mokkasiinit, jotka eivät ole tottuneet maitohappoon, ja joissa on vielä normaali ATP-prosessilla toimivia lihassoluja. Meidän kehomme on jo tajunnut, että maksimisyke ei enää riitä, saati hapenottokyky. Kaikki tehdään velaksi ja energiaa tuotetaan sitten kun ehditään. Yleensä ravintolassa riittävän iso ja rasvainen pihvi hoitaa asian. Kun on raskas suoritus takana, on vaarallista korjailla sitä joillakin nopeilla hiilareilla titraillen. Tulee insuliinipiikki ja hypoglykemia. Nestevajaus hoidetaan sitten baarissa, ja samalla ehkäistään veritulppia. Etanoli laimentaa veren ohella kivasti myös kehon yrityksiä ilmoittaa erilaisista kolotuksista.
Taktiikkana on juosta porukassa, niin että saamme heiteltyä jäsen T:tä esteiden yli tarvittaessa, ja muutenkin jeesattua toisiamme (mm. elvytys). Kaiken kaikkiaan näin on tiimimme valmistautunut parantamaan sijoitustaan viime vuodesta. Mainittakoon, että osallistuvien joukkueiden lukumäärä on kasvanut 200:sta kuuteen sataan! Nyt kun olemme 60 parhaan joukossa (kuten viime vuonna), niin olemme itse asiassa parhaan 10% sisällä!
What could go wrong?