Kuukausi: huhtikuu 2017

Lupasin valottaa shaoling healingia, joten here it goes. Tein parina päivänä selkää jelppivän harjoituksen, koska sillä on ollut taipumusta jumittaa ja kolottaa. Etenkin näin kolealla ilmalla. (Tahdon etelään). Harjoituksessa seisotaan ja istutaan ja periaatteessa ravistellaan käsiä. Ja hengitetään kontrolloidusti, välillä jännitetään vatsaa. Mutta kieltämättä hommassa on joku juttu sillä selkä oli heti kahden kerran jälkeen parempi. Muutenkin oli vähän sillai melkein Shaolinmunkki-olo. Tai no, Shaolinmunkki, jolla on suunnilleen kultakalan pitkäjänteisyys. Mitä? Mä tein jo kaks kertaa?!  Hah.

Homma perustuu noin muuten aika pitkälti Qi Kongiin. Ette kuitenkaan jaksa etsiä Googlesta.
”Qìgong (氣功; yksinkert. 气功, pinyin: qìgōng; Wade-Giles: ch’i kung) on kiinalainen oppi ruumiin qin eli energian ylläpidosta, vahvistamisesta ja elvyttämisestä ruumiillisen liikunnan ja henkisten harjoitusten avulla. Päämääränä on ”terve sielu terveessä ruumiissa”.
Kaikki qigongin oppisuunnat sisältävät sekä ulkoisia (外功 wàigōng) että sisäisiä (内功 nèigōng) harjoituksia.

Waigong eli ulkoinen harjoitus on fyysisten liikkeiden suorittamista ja niiden koordinointia hengityksen kanssa. Huomiota kiinnitetään tapaan, jolla qin kulkua pitkin meridiaaneja vahvistetaan. Tunnetuimpia qigongin lännessä harjoitettuja muotoja ovat wushu-qigongin laji taijiquan sekä gongfu (kungfu), joka todellisuudessa on vain länsimaisten omaksuma nimitys wushulle.

Neigongin eli sisäisen harjoituksen tarkoituksena on hengitysharjoitusten ja mielen keskittymisen avulla tehostaa qi-virtojen kulkua kehossa. Harjoitukset ovat meditatiivisia. Neigongin kolme perusosaa ovat:

• Keho: asento ja hengitys
• Suu: mantran lausuminen
• Mieli: qi seuraa ajatusta eli ajatuksen avulla johdetaan energiaa haluttuja polkuja pitkin eri puolille kehoa.”

Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Qigong

No mutta tuli sit juostuakin. Viime sunnuntaina 11km lenkki. Oli vallan kiva lähteä juoksemaan. Lönköttelin pikkuhiljaa ja toistelin mielessäni kaikkia Matka on tärkein -latteuksia. Kirjurinluodossa näin rusakon söpösti paskalla, sekä sorsan joka laskeutui neuroottisesti kaakattaen lampeen ihan kuin hokien jotain henkilökohtaista ongelmaansa, joka ei oikeasti kiinnosta ketään. Sekin oli silti söpöä. Melkein liikutuin. Oli kaikkiaan hyvä lenkki. Väsytti kyllä.

No sitten maanantai ja 45minuutin vauhtileikittely. Jalkoja särki jo valmiiksi. Olisi voinut ventytellä, jos olisi fiksu ja pitkäjänteinen. Ulkona satoi ja tuuli. Suunnilleen aste lämmintä. Perus kevät. Lönkyttelin vajaa 15minuuttia ”lämmittelyksi”. Vilutti ja vitutti. Koitin hiukan venytellä. Sitten kolme n. 60m vetoa. Se mun juoksu näytti joltain hukkuva-pantomiimilta. Lopuksi piti vetää 2×5 minuuttia sopivan kovaa ja tehdä joku loppuverryttely. Jaksoin parin minuutin pätkiä juosta kunnes piti läähättää kuin Rocky Philadelphiassa siellä rappusilla. Minä vaan en ollut saavuttanut mitään. Könysin kotiin suihkuun ja loppuverryttelyksi kömmin sohvalle sikiöasentoon.

Torstaina piti tehdä tunnin lenkki, mutta päätin antaa koipien toipua rauhassa. Hullua hommaa muuten. Lauantaina kävin tapailemassa Kumdo-liikesarjoja. Hyvin kevyttä jumppailua.

Sunnuntaina 16.4 oli ohjelassa 90 minuutin hölkkä. Tämä vähän jännitti, kun se on taas pisin sitten viime kesän. Jäsen T ilmoittautui mukaan, niin ei pystynyt sluibaamaankaan. Siinä! Kuvassa myös sairaanhyvää katkarapupastaa, jota tein. Juoksu sujui yllättävän hyvin. Tosin ekat 8km jalat olivat eri mieltä. Syytän kyllä kenkiä, joissa taitaa olla liian pehmeä pohja. Lopulta jalat taisivat antaa periksi, ja totesivat, että juostaan sitte, …kele. Vauhti pysyi ihan vahingossa siinä kuuden minuutin tienoilla, mihin oli tarkoituskin pyrkiä. Kertaakaan ei tarvinnut kävellä. Loppupuolella ”nautin” sellaisen PowerGel:in, josta pitäisi saada virtaa. No minä en kyllä saanut. Ja oli pahaa. Sellaista tahmeaa ja liian makeaa töhkää. (”Minulle ei kerrottu että se voisi olla sellaista!”). 15km meni silti melkein siihen aikaan, johon varovasti uskalsin toivoa.

Lenkin jälkeen kävin vielä pienellä palauttavalla kävelylenkillä (koska olen niiin urheilullinen!), ja löysin lähimetsiköstä MonkeyBarsin! Hiuka siistii! Nyt voin käydä lenkkien alussa ja lopussa treenaamassa myös syksyn Tough Viking kisaan. Tottai olemme taas menossa, thans for asking. Tällä kertaa koitan tsempata ja olla luksoimatta niveliäni!

-J-

Viime sunnuntaina allekirjoittanut sai kunnian olla mukana 40. Karhuviestissä. Itsellä tosin ei ole kuin vajaa kymmenen osallistumista, mutta kuitenkin. Sainpa vielä ankkurimatkan, 9,3km, joka päättyi mukavasti sisätiloihin Karhuhalliin. Ensimmäisen kerran sain siis juoksennella ”kotinurkilla” lappu rinnassa.
Edellisenä päivänä kävin hölkkämässä kolmen kilometrin lenkin, ja sen jälkeen hieroin sääriä ja pohkeita auki oikein huolella. Pohkeet kun tuppasivat jumittamaan ja sattumaan. Juoksupäivän tropit olivatkin Burana ja tiikeribalsami. Aiemmin olin päässyt vain 6 minuutin kilometrivauhtiin. Nyt tavoitteena oli puoli minuuttia parempi keskivauhti. Oli kiva huomata, että nyt itseasiassa se juoksu alkoi jo sujua. Siis alkoi. Pääsin siihen tatsiin, mitä viime keväänäkin (en tosin vauhtiin). Vauhti oli ajoittain jopa 4:50-5:10, mutta lopullinen keskivauhti 5:20. Itse olen tähän kuitenkin vallan tyytyväinen!

Seuraavat pari päivää jalat olivat tosin jumissa ja kipeät. Maanantaina oli toki kumdo, ja tiistaina 2x hapkido. Juoksentelu sai jäädä, ja päätin pitää pari päivää ansaittua lepoa. Keskiviikkona oli aidan askarteluprojekti, ja pakkohan siinä oli känni riipaista! Torstai oli siis erittäin lepopäivä.

Perjantaina 40 minuutin lenkki, joka sujui hyvin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta jalat eivät enää kiukutelleet, kuten ennen. There is a God!! Lopussa neljä spurttia ohjelman mukaisesti ja aloin tuntemaan itseni melkein urheilulliseksi. Paitsi että ruuaksi vedin ison jöötin pekoni-lihamureketta ja kermaperunaa…

Nyt lauantaina olin mukana Hapkidon kevätleirillä, jossa Jurg Ziegler opetti pääasiassa voimantuottoa eri tekniikoihin. Teimme potkuja, joita edeltää tiputtautuminen vastustajan ”jalkoihin”. Potkut tähtäävät siis hajottamaan vihulaisen polven mahdollisimman tehokkaasti. Myös käsitekniikoita kävimme läpi. Rentoutta ja energian siirtämistä vastustajaan sen yläraajan avulla mahdollisimman inhottavasti. Kauhean kivaa!

Tai no. Reiteen taitaa tulla mustelma, kun Mestari Ziegler halusi muistuttaa, miltä tuntuu, kun potkaistaan oikealla tapaa säärellä reiteen. Taas muistan, kiitos. Mutta muuten on kroppa paremmassa kuosissa, kuin aamulla. Samoin tuumasi jäsen T.

Jäsen S puolestaan ei tuumannut. Hänellä on vähäisempi määrä treeniä, joten todennäköisesti on liikaa kropan jännittämistä ja ylisuorittamista. Pitää olla laiska!

Paljon tuli pohdittavaa, ja myöskin tsemppiä treenaamiseen. Nimenomaan sitä painotettiin, että pitää mielummin treenata yhtä tekniikkaa se 1000 kertaa kuin opetella 1000 tekniikkaa kerran. Mutta tästäkin aiheesta myöhemmin lisää. Tällä välin muistamme kaikki, että myös matka sinne huipulle on tärkeä, joten alkakaahan tehdä siitä tekemisestä riittävän mukavaa itsellenne!
(No joo joo!)

Ensi numerossa Shaolin Healing -tekniikkaa. Pysykää kanavalla.