Viime sunnuntaina allekirjoittanut sai kunnian olla mukana 40. Karhuviestissä. Itsellä tosin ei ole kuin vajaa kymmenen osallistumista, mutta kuitenkin. Sainpa vielä ankkurimatkan, 9,3km, joka päättyi mukavasti sisätiloihin Karhuhalliin. Ensimmäisen kerran sain siis juoksennella ”kotinurkilla” lappu rinnassa.
Edellisenä päivänä kävin hölkkämässä kolmen kilometrin lenkin, ja sen jälkeen hieroin sääriä ja pohkeita auki oikein huolella. Pohkeet kun tuppasivat jumittamaan ja sattumaan. Juoksupäivän tropit olivatkin Burana ja tiikeribalsami. Aiemmin olin päässyt vain 6 minuutin kilometrivauhtiin. Nyt tavoitteena oli puoli minuuttia parempi keskivauhti. Oli kiva huomata, että nyt itseasiassa se juoksu alkoi jo sujua. Siis alkoi. Pääsin siihen tatsiin, mitä viime keväänäkin (en tosin vauhtiin). Vauhti oli ajoittain jopa 4:50-5:10, mutta lopullinen keskivauhti 5:20. Itse olen tähän kuitenkin vallan tyytyväinen!

Seuraavat pari päivää jalat olivat tosin jumissa ja kipeät. Maanantaina oli toki kumdo, ja tiistaina 2x hapkido. Juoksentelu sai jäädä, ja päätin pitää pari päivää ansaittua lepoa. Keskiviikkona oli aidan askarteluprojekti, ja pakkohan siinä oli känni riipaista! Torstai oli siis erittäin lepopäivä.

Perjantaina 40 minuutin lenkki, joka sujui hyvin. Vauhti ei päätä huimannut, mutta jalat eivät enää kiukutelleet, kuten ennen. There is a God!! Lopussa neljä spurttia ohjelman mukaisesti ja aloin tuntemaan itseni melkein urheilulliseksi. Paitsi että ruuaksi vedin ison jöötin pekoni-lihamureketta ja kermaperunaa…

Nyt lauantaina olin mukana Hapkidon kevätleirillä, jossa Jurg Ziegler opetti pääasiassa voimantuottoa eri tekniikoihin. Teimme potkuja, joita edeltää tiputtautuminen vastustajan ”jalkoihin”. Potkut tähtäävät siis hajottamaan vihulaisen polven mahdollisimman tehokkaasti. Myös käsitekniikoita kävimme läpi. Rentoutta ja energian siirtämistä vastustajaan sen yläraajan avulla mahdollisimman inhottavasti. Kauhean kivaa!

Tai no. Reiteen taitaa tulla mustelma, kun Mestari Ziegler halusi muistuttaa, miltä tuntuu, kun potkaistaan oikealla tapaa säärellä reiteen. Taas muistan, kiitos. Mutta muuten on kroppa paremmassa kuosissa, kuin aamulla. Samoin tuumasi jäsen T.

Jäsen S puolestaan ei tuumannut. Hänellä on vähäisempi määrä treeniä, joten todennäköisesti on liikaa kropan jännittämistä ja ylisuorittamista. Pitää olla laiska!

Paljon tuli pohdittavaa, ja myöskin tsemppiä treenaamiseen. Nimenomaan sitä painotettiin, että pitää mielummin treenata yhtä tekniikkaa se 1000 kertaa kuin opetella 1000 tekniikkaa kerran. Mutta tästäkin aiheesta myöhemmin lisää. Tällä välin muistamme kaikki, että myös matka sinne huipulle on tärkeä, joten alkakaahan tehdä siitä tekemisestä riittävän mukavaa itsellenne!
(No joo joo!)

Ensi numerossa Shaolin Healing -tekniikkaa. Pysykää kanavalla.